Nukkeprofiili
Nimi: Norrie
Malli: Dal Edge
Tullut: 27.10.2014
Kuvitteellinen ikä: 15 vuotta
Kustomointi: Obitsu 25cm white (Plasticpop), ripsiä lisätty
Luonne: Norrie on pieni alakuloinen tyttö. Kukaan ei oikeastaan osaa sanoa miksi hän on, mitä on. Norrie ei ole typerä, ollenkaan, mutta joskus hänen tekemisensä saattavat vaikuttaa tyhmiltä. Hän on vain erittäin tavoitteellinen. Norriella ei ole paljon ystäviä, koska hän pelottaa muita. Ei, hän ei pelottele, hän vain pelottaa. Tyttö on arvoituksellinen, mutta osaa antautua täysin niille, jotka hänestä välittävät. Norrie pelkää välillä itseään ja omia piirteitään ja yrittää sen vuoksi piilottaa itsensä ja omat todelliset piirteensä muilta. Norrie on rohkaistavissa, hänellä ei ole kovin omapäinen luonne päätösten teossa, mutta yleensä hänen päätöksensä ovat lopulta parhaita ja kaikista näppärimpiä. Norrie ei ole pikkutarkka, vaan enemmänkin suurpiirteinen ja erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeista hyvinkin tottuneesti ja varmasti.
Menneisyys:
Aurinko ei jaksa aina paistaa, eikä
jatkuvasti joka paikkaan. Täällä kävelee niitä, jotka ovat kasvaneet auringosta
aurinkoon, mutta emme saa unohtaa niitä, jotka ovat varjossa vieläkin.
Auringosta voi suistua varjoon, mutta varjoista ei koskaan astuta pois. Jos syntyy
pahaksi, ei koskaan kukaan anna sinun tulla hyväksi. Saatat pitää sitä ensin
kirouksena, mutta oikeasti se on voima. Pahuus on vain suurempi voima, kuin
hyvyys. Kultalusikka suussa se vain äännetään kiroukseksi. On kuitenkin
huomattava se, että tasapaino pysyy ehjänä ja kokonaisuus kauniina, jos
jokaista hyvää kohden on hieman pahaa. Suurin osa hyvistä pääsee helpolla,
koska paha pysyy varjoissaan, eikä nouse kummittelemaan. Joillakin vain käy
huono onni. Norrie ei nimittäin lepää ennen totuutta.
Autioituneita paikkoja on nykyään liian
vähän. Minne ikinä yrittääkään pakoon, löytää sieltä lopulta valoa ja ihmisiä.
Pahuutta ei voi kitkeä tuhoamalla sen elinalueita. Kaikki, mikä ennen kuului
varjoon ja kauas ihmisistä ei vaihda paikkaa, ihmisten saapuessa sen luokse.
Yleensä se kuitenkin saa mitä tahtoo ja kuolema työllistyy. Se lentelee
paikasta kolmanteen keräämässä ärsytetyn pahan uhreja.
Metsänluojan kyyneleet, joiden ei koskaan
pitänyt tippua, tummensivat sammaleet ja tekivät lohkareella kasvavasta
metsästä aution. Jokaisella askeleella metsänluojan ajatellessa pahaa omasta
metsästään puut muuttuivat teräviksi omissa varjoissaan. Pieni lintu kuoli
lammen pohjalle ja metsä jäi yksin. Kun metsä oli tarpeeksi kauan odottanut
pelastajaa, lammen reunalle nousi kumpu. Pienet sormet raapivat multaan ja
soraan reiän. Kynnet vuosivat verta, kun pienet kivet repivät lapsen sormenpäät
riekaleiksi hänen kaivautuessaan ulos kummustaan. Kylmät siniset silmät
tarkistivat, oliko paikka oikea. Juuri tämä metsä, juuri siihen aikaan, kun se
oli hylätty. Mutta ei tyttö tullut metsää pelastamaan, ei suinkaan. Hän vain
kaipasi paikkaan, jossa nousta katsomaan yötä. Yleensä pahuus käveli hämärillä
kujilla suurkaupungeissa tai pimeillä kallioilla aavikoilla. Pahuus viihtyi
siellä, missä oli kuolema, mutta tyttö ei pitänyt rumista asioista. Kuolema
näytti kamalalta ja oli vanha. Niinpä tyttö pakeni häntä ja hänen tekemisiään.
Lisäksi tyttö pelkäsi omia voimiaan. Hän kuvotti itseään, mutta vain jos voimat
tulivat esiin väärässä paikassa. Se oli voima, ei kirous. Se oli voima, ei
kirous. Se oli voima, ei kirous, mutta välillä hän ei muistanut sitä itsekään.
Norrie silitti hiuksistaan mullan ja
juuret. Silmät tarkastelivat kuunvalossa kylpevää metsää puron jatkaessa solinaansa.
Paikka olisi riittävän yksinäinen toistaiseksi. Kun voimat kasvaisivat, hän
tarvitsisi jotain vielä tyhjempää. Norrie nousi mättäältään ja piteli kankeina
kivistäviä polviaan. Hän kurotti lampeen kastaakseen kätensä, mutta vesi
lehahti pois hänen käsiensä tieltä kuin säikähtäen. Norrie naurahti
lievittääkseen pettymystään ja koetti katsoa muualle, saada jotain tuon ikävän
huomion tilalle. Hän käveli puron laitaa metsän reunalle ja jokaisella
askeleella vesi pakeni toiselle puolelle uomaa ja sammaleet nousivat
juuriltaan. Norrie sulki silmänsä ja kuvitteli olevansa jotain suloista. Hän
levitti kätensä ja silitti pienen koivuntaimen lehteä. Taimi taipui tuskissaan
ja nousi juuriltaan ilmaan leijumaan. Norrie veti kätensä nopeasti takaisin
syliinsä ja käänsi katseensa pois. Mitään ei ollut tapahtunut, kaikki oli
hyvin. Voima oli välillä vahvempi ja sai Norrien pelkäämään. Kai sillä oli
tarkoitus tehdä pahaa, mutta pikkulapsien pitäisi katsella kuvakirjoja ja
hymyileviä televisiojuontajia.
Metsänluoja palasi metsäänsä kyllä, mutta
Norrie piti kätensä nyrkissä. Välillä leijuvat taimet tai uomastaan paennut
puro sai metsän elämän levittämään silmiään, mutta Norrie pysyi piilossa. Kai
tyttö vieläkin kiertelee ja etsii paikka, jossa ei törmää kuolemaan. Kai hän
vieläkin jättää jälkeensä tuhkaa ja leijuvia tavaroita. Ja kun aurinko laskee,
kaivautuu hän pienillä verestävillä sormillaan taas maailmaan etsiäkseen
jotain, joka ei kavahda häntä. Löytääkseen jonkun, jonka pelastaa kuolemalta ja
jonkun, joka pysyisi uomassaan vaikka Norrie kävelisi ohi.
©Pullips Eyes
Ihana Norrie! ♡ Toi kuva on tosi kaunis. Mistä Norrien peruukki on? ♡ q ♡
VastaaPoistaFormydollilta ihan vain. Itse asiassa ostan kaikki peruukki lähes aina sieltä. :)
VastaaPoista